Pelastustoimen uudistus jää soten jalkoihin?
Pelastustoimen uudistus jää soten jalkoihin?
Suomalaiset luottavat vahvasti pelastustoimeen. Poliisibarometri 2020 mukaan luotettavin turvallisuusviranomainen on pelastustoimi. Luottamus palo- ja pelastusalan ammattilaisten ja sopimuspalokuntien toimintaan on vahvinta kuten aiemmissakin tutkimuksissa. Noin 99 % haastatelluista henkilöistä luottaa pelastustoimeen melko tai erittäin paljon.
Marinin hallituksen käynnistämä ja toimeenpaneva sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen keskeisinä tavoitteina oli kaventaa hyvinvointi ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua.
Pelastustoimen uudistaminen kytkettiin osaksi sote uudistusta. Pelastustoimen uudistuksen tavoitteena oli/on, että valtion ohjaus pelastustoimessa vahvistuu. Vahvempi valtakunnallinen ohjaus parantaa entistä yhdenmukaisempien ja siten yhdenvertaisempien pelastustoimen palveluiden tuottamista koko maassa. Lisäksi uudistuksen tavoitteena on kehittää pelastustoimen toimintaa valtakunnallisena järjestelmänä.
Edellä kuvatut tavoitteet tuntuvat tällä hetkellä erittäin kunniahimoisilta varsinkin soten osalta, kun seuraa hoitojonojen pitenemistä, keskustelua jatkuvasta työntekijä pulasta, suunnitelmista sulkea vuodeosastoja sekä terveyskeskuksia ja siitä, kuinka kustannukset karkaavat hallitsemattomasti lähes kaikilla hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueiden yhteenlasketuksi alijäämäksi vuodelta 2023 on arvioitu noin 1,2 miljardia euroa.
Hyvinvointialueiden kokonaisrahoitus vuodelle 2023 on 23,17 miljardia euroa. Pelastustoimen osuus tästä kokonaisuudesta on noin 2 prosenttia, eli 500 miljoonaa euroa. Pelastustoimessa on valtakunnallisesti tunnistettu noin 80 miljoonan euron rahoitusvaje. Kustannuksissa on tällä hetkellä alueellisia nousupaineita, jotka johtuvat alueen pelastustoimien palvelutasopuutteista ja varallaolojärjestelmän muutostarpeista. Hyvinvointialueet saavat rahoituksen yleiskatteellisena. Yleiskatteellisessa rahoituksessa piilee se vaara, että pelastustoimi ei saa tarvitsemaansa lisärahoitusta tavoitteisiinsa pääsemiseksi, koska rahoituksen kohdentamisesta päättävät 21 hyvinvointialuetta itsenäisesti. Pelastustoimi saatetaan nähdä helppona säästökohteena, koska pelastustoimen palvelut näkyvät suurelle osalle ihmisiä vasta siinä vaiheessa, kun soitetaan hätäpuhelu 112.
Ukrainan käymässä puolustustaistelussa Venäjän hyökkäystä vastaan olemme saaneet huomata väestönsuojelun ja pelastustoimen merkityksen yhtenä yhteiskunnan kriisinkestävyyden osa-alueena. Mielestäni olisi järkevää ja luonnollista nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa, että pelastustoimen järjestämisvastuu siirrettäisiin suoraan sisäministeriön alaisuuteen. Sisäministeriön alaisuudessa toimivat jo kaikki muut sisäisen turvallisuuden keskeiset viranomaiset kuten poliisi, rajavartiolaitos ja hätäkeskuslaitos.
Pelastustoimen valtiollistamisessa jouduttaisiin ehkä luomaan yksi "keskushallinto" lisää, mutta uskon tällä saavutettavan joka tapauksessa säästöjä toiminnan yhdenmukaistamisen ja päällekkäisten toimintojen karsimisen myötä. Toinen miinuspuoli olisi se, että pelastustoimen ja ensihoidon synergia saattaisi katketa, koska ensihoito kuuluu hyvinvointialueen järjestämisvastuulle. Tämä järjestely toisi hetkellistä helpotusta pelastajapulaan, kun ensihoidosta vapautuisi henkilöstöresurssia pelastustoimen tehtäviin.
Pelastustoimen tarpeet eivät saa jäädä soten jalkoihin. Suomen tulee varautua tuleviin kriiseihin riittävällä vakavuudella. Pelastustoimen valtiollistaminen olisi yksi askel eteenpäin nykyisessä haasteellisessa toimintaympäristössä.